Älä ikinä mieti kahdesti.
Mul oli duuni paikka hoidettu ku pääsen intistä veke. Alotin heti maanantaina uudes duunis ku intti loppu perjantaina. Mul on aina ollu duunii. En oo koskaan ollu työtön. Ja oon aina ollu hyväs asemas mun duuneis. Duuni on mulle aika iso henki reikä. Mul oli hyvä fiilis kaiken suhteen. Uus alku uudet tuulet olin sinkkukin. Mä puhuin oisko ollu 2 vai 3 blogi postaukses siit mun parhaimmast ystäväst. Siitä mä aloin olee huolissani. Ihan sama mitä jere teki tai veti se teki sen tai veti ne aina täysillä. Muistan ikuisesti kun se "kävi" kouluu salossa ja pyys mut kylään. Kun astuin sisään olkkarissa oli vähintään tusina tyhjiä butaani purkkeja. "Sä et oo varmaa sytkäreitä täytelly?" kysyin jereltä. Jere vastas "No ei oo ollu pilvee eikä bisseee jaksa lipittää" Mut nyt jerel oli alkanu menee douppi ruiskun kautta suoneen. Se ei tienny et mä tiesin. Lohjalla oltii kämppiksii asuntolas ja luulen et sieltä se kaikki lähti. Mä en sitä koskaan ollu nähny eikä jere olis mun edes kehdannu tykittää mut silti... Mä vaan tiesin. Jere soitti yhtenä perjantaina ja pyys mua kylään sen uuteneen kämppään ottaa pari bissee. Menin sinne kaikki oli ihan normaalisti. Jere pelas xboxii ja jauhettiin niitä näitä. Se oli jeren lempi puuhaa. Sen yks lempi peleist oli excalibur. kun olin lähös se halas mua ja sano et "Onni... kaikki on hyvin". Mä olin vaan et kyl kyl ei täs hätää. Se oli jerelt outoo käytöst mut en sillä sen enempää vainavannut päätäni. Jere ei pariin päivään vastannu puhelimeen mut se oli "normaalii" silt et se välil hävis. Millon missäkin putkas radal yms. Frendi oli ollu Jeren kaa yö kerhos perjantaina pilkkuun. Se oli vika tieto Jeren liikkeist. Kävin soittaa sunnuntaina sen ovi kelloo mut kukaan ei avannu ovee. Kurkkasin posti luukust ja huhuilin mut väli ovi oli kii.
Maanantaina duunis mulle soitti tepe mun ja jeren yhteinen frendi. Kun mä näin et tepe soittaa mä tunsin sen mun sisällä ennenkun vastasin.... Ei Tepen tarvinnu sanoo sitä...
Minä keskellä ja Jere oikealla
Jere oli kuollu.
Tepe oli töis Jeren faijal. Jeren faija oli isännöitsijä ja sil oli jeren himaan avaimet. Tepe oli huolissaan ku ei jerest kuulunu mitää ja meni Jeren faijan avaimil sen kämppään. Jere roikku eteisessä välioven takana.
Kuka pelkää kuolemaa.
Mä olin vitun vihanen Jerelle. Miten se saatto tehä mulle niin. Niin mä ajattelin vaik pitäis puhuu meistä. Sulkeuduin muusta maailmasta kokonaan viikoks. Jengi ties miten tärkee jere oli mulle siks ne koitti tarjoo tukee. Mä oon aina käsitelly kurjat jutut yksin. Mun maailma pysähty sen viikon ajaks. Ja kelasin jos ei jere niin oisinks se ollu mä. Täst täytyy otta opiks. Hautajaiset jännitti mua vitusti. Tiesin et joutuisin tavata jeren faijan. Sen mutsi ei mua niin edes kiinnostanu mut sen faijal oli tietynlaist auktoriteettii. Hautajaisis jengi piti pitkii ja "hienoja" puheita. Jere ei ois arvostanu vittuukaa semmost. Mul ei ollu mitää valmiina. Ei mul kyl ollu mitään sanottavaakaan jerelle... Vielä. Me tultiin tuomon ja sen isobroidin kaa kimpas sinne hautajaisiin joten mentiin kaikki kolme arkun luo kaikkien eteen jättämään viimeset hyvästit. Tuomo ja sen broidi on niin vitun hissukoita ja ujoja et tunsin niiden silmä munat mun selässä et kai mä nyt sanon jotain. Mä olin hetken hiljaa ja kaikki mitä sanoin oli että... Jere...Lepää rauhassa. Yritin hiipiä hautajaisten jälkeen mahdollisimman hissukseen veke sielt. Mut jeren faija kun oli 2 metrii pitkä niin siitä vartio tornin nokasta ei kukaan huomaamatta päässy ohi. Sil oli asiaa mulle. Se sano et onni muista yks asia... Älä ikinä mieti kahdesti vaan mieti kolmesti ennenku teet mitään. Mä nyökkäsin ja kättelin sitä ja lähin vetää. Mä tuun muistaa ne sanat ikuisesti... Enkä koskaan miettinyt kahdesti... Saati kolmesti ennenkun oon tehny jotain.
-Onnimanni.
Kommentit
Lähetä kommentti